Heippa! Kirjottelin eilen illalla romaanin tänne blogin puolelle, mutta ilokseni huomasin, että eipä se tallentunutkaan luonnoksiin, vaikka vielä lähtiessä klikkasin tallenna.
Oisin sen kai voinut muuten julkastakin, mutta kuka jaksaa lukee, jos ei oo ees kuviakaan? Ei nimittäin antanu niitäkään lisätä :(
Mutta niin. On menny useempi kuukausi viime postauksesta. Oon minä tässä välissä tehnyt kaikenlaisia pikku juttuja. Askarrellut kortteja ja ommellut lapsille. Neulonutkin. Niistä on kuvia tuolla facen puolella. Ei vaan ole ollut muka aikaa tänne blogin puolelle kirjoitella. Korteista on kuvat jossain kännykän syövereissä, siirsin mä niitä eilen koneelle. Melkein 2000 kuvaa. En vaan saanut katottuu niitä vielä niin tarkkaan läpi. Oon saanu tehdä vauvaonnittelukortteja työkavereille. Siksi niitä en ole julkaissutkaan edes missään, kun on ensin pitänyt odotella, että mikä kortti valitaan ja sitten, että kortin saaja saa kortin. Sitten sen olenkin jo unohtanut.
Nyt alkaa olemaan vuosi siitä, kun Merja kuoli. 10 päivää vielä.
Viime sunnuntaina käytiin perheen kanssa hautuumaalla. Viemässä ruusu siskon haudalle. Kerrottiin, että katraan nuorin pääsi just ripille. Ei sieltä vieläkään itkemättä pääse.
Minä oon käyny aina reissuillani viemässä sinne kynttilän. Kesälläkin.
Viime syksynä vein sinne tipon. Ajattelin ensin jotain enkelipatsasta, mutta en löytänyt mistään sopivaa. Sitten näin sen lintupatsaan ja totesin, että tuohon on ihan meidän Merjan näköinen. Siellä se on hypellyt kiven puolelta toiselle ja välillä se on ollut kiven päälläkin katsomassa.
Meidän Merjahan suunnitteli aikoinaan, että ottaisi ruusutatuoinnin, jossa olisi pikkutytöille nuput.
Minä kävin varaamassa loman alkuun tatuointiajan, otan ruusun, jossa on muratinlehtiä.
Kuvaan tulee myös nimi ja 1994-2015.
Mutta kuten vinkkasin, rippijuhlat oli viikonloppuna.
Oisin sen kai voinut muuten julkastakin, mutta kuka jaksaa lukee, jos ei oo ees kuviakaan? Ei nimittäin antanu niitäkään lisätä :(
Mutta niin. On menny useempi kuukausi viime postauksesta. Oon minä tässä välissä tehnyt kaikenlaisia pikku juttuja. Askarrellut kortteja ja ommellut lapsille. Neulonutkin. Niistä on kuvia tuolla facen puolella. Ei vaan ole ollut muka aikaa tänne blogin puolelle kirjoitella. Korteista on kuvat jossain kännykän syövereissä, siirsin mä niitä eilen koneelle. Melkein 2000 kuvaa. En vaan saanut katottuu niitä vielä niin tarkkaan läpi. Oon saanu tehdä vauvaonnittelukortteja työkavereille. Siksi niitä en ole julkaissutkaan edes missään, kun on ensin pitänyt odotella, että mikä kortti valitaan ja sitten, että kortin saaja saa kortin. Sitten sen olenkin jo unohtanut.
Nyt alkaa olemaan vuosi siitä, kun Merja kuoli. 10 päivää vielä.
Viime sunnuntaina käytiin perheen kanssa hautuumaalla. Viemässä ruusu siskon haudalle. Kerrottiin, että katraan nuorin pääsi just ripille. Ei sieltä vieläkään itkemättä pääse.
Minä oon käyny aina reissuillani viemässä sinne kynttilän. Kesälläkin.
Viime syksynä vein sinne tipon. Ajattelin ensin jotain enkelipatsasta, mutta en löytänyt mistään sopivaa. Sitten näin sen lintupatsaan ja totesin, että tuohon on ihan meidän Merjan näköinen. Siellä se on hypellyt kiven puolelta toiselle ja välillä se on ollut kiven päälläkin katsomassa.
Meidän Merjahan suunnitteli aikoinaan, että ottaisi ruusutatuoinnin, jossa olisi pikkutytöille nuput.
Minä kävin varaamassa loman alkuun tatuointiajan, otan ruusun, jossa on muratinlehtiä.
Kuvaan tulee myös nimi ja 1994-2015.
Mutta kuten vinkkasin, rippijuhlat oli viikonloppuna.
Itse tilasin mekon Miss windy shopista jo talvella. Ei meinannu malttaa odotella, että saa sen käyttöön.
Keskiviikkona kävin kampaajalla värjyyttämässä ja leikkuuttamassa otsatukan taas malliinsa. Vähän latvojakin tasattiin, otettiin huonot pois. Taas on tarkoitus kasvattaa tukkaa, katotaan miten pitkään jaksan.
Kaulassa minulla on Merjan "rippiristi", gothic-tyylinen punaisella kivellä, jonka annoin hänelle rippilahjaksi. Näin olen kokenut, että Merja on mukana asioissa, mitä me tehdään. Merja tuli meidän mukaan Helsinkiinkin viimekesänä. Ja unissa me siellä sitten yhdessä seikkailtiin.
hmm.. Mitäs kaikkee tässä on tapahtunut.. Ostin joulukuussa heti veronpalautuksien tultua itelle auton. Saab 9-3 mv01. Hieno peli. Ekat kaks viikkoo, kunnes sitten jouluna pikkuteillä ei riittänyt kahden nastan pito renkaissa jäällä. Mutkassa lähti luisuun ja pellolle poikittain. Tuon suhteen on näköjään pitäny oppia kaikki kantapään kautta. Kun sitä luotti, että ne nastat oli hyvät, kun saatiin käsitys, että niillä katsastettukin. Kyllä jatkossa katon ne renkaatki läpi aina ennen ku lähen ajamaan. Varsinkin talvella.
Keskiviikkona kävin kampaajalla värjyyttämässä ja leikkuuttamassa otsatukan taas malliinsa. Vähän latvojakin tasattiin, otettiin huonot pois. Taas on tarkoitus kasvattaa tukkaa, katotaan miten pitkään jaksan.
Kaulassa minulla on Merjan "rippiristi", gothic-tyylinen punaisella kivellä, jonka annoin hänelle rippilahjaksi. Näin olen kokenut, että Merja on mukana asioissa, mitä me tehdään. Merja tuli meidän mukaan Helsinkiinkin viimekesänä. Ja unissa me siellä sitten yhdessä seikkailtiin.
hmm.. Mitäs kaikkee tässä on tapahtunut.. Ostin joulukuussa heti veronpalautuksien tultua itelle auton. Saab 9-3 mv01. Hieno peli. Ekat kaks viikkoo, kunnes sitten jouluna pikkuteillä ei riittänyt kahden nastan pito renkaissa jäällä. Mutkassa lähti luisuun ja pellolle poikittain. Tuon suhteen on näköjään pitäny oppia kaikki kantapään kautta. Kun sitä luotti, että ne nastat oli hyvät, kun saatiin käsitys, että niillä katsastettukin. Kyllä jatkossa katon ne renkaatki läpi aina ennen ku lähen ajamaan. Varsinkin talvella.
Euroillapa tuosta selvittiin. Itellekkään tullut yhtään mitään. Joku ohikulkija kävi vittuilemassa. Perus.
Ajosuunnassa vissiin ympäri ja kyljelleen pellolle. Voimaa vissiin sen verran siin iskussa, että kimposi vielä pyörilleen jä käänty tuolleen kohtisuoraan penkalle. Ajamalla se sieltä pois haettiin kuulemma. Ja vähä uutta peltiä tilalle ja lommoja oikomalla se on korjattu.
Iskä ajo eellä ja sano, että kahesti näki auton pohjan. Ei se niin hurjalta kyllä tuntunu.
Viimevuoden puolella me kans rempattiin kotona tuota pukuhuonetta.
Kaikki pinnat uusiksi. Ennen -kuviakin on kyllä otettu, muttei ne tähän hätään tahtonu löytyä.
Laminaattia lattiaan. Katto maalattiin valkoiseksi. Seinät lakattiin paneelilakalla mustiksi.
4-ovinen kaappi ostettiin tuonne liinavaatekaapiksi ja ajamaan siivouskaapin virkaa. Hyllyt sinne on sitten lisätty vielä. Lampaantalja ostettiin lampuriystävältä. Saatiin valita, niin otettiin pitkähäntäisin talja sieltä.
Sama homma tehtiin käytävällekin. Käytävän seinäthän on maalattu jo pari vuotta sitten. Tai neljä. Kuitenkin. Mutta nyt halusin uudistaa käytävän komeron, ni siitä se sitten lähti. "eikö se kannata se lattia tehä nyt samalla uusiks". "No jos me lattia tehään, ni ensin maalataan kyllä tuo kattokin!".
Paljon valoisampi. Kaappikin on tilavampi. Huomatkaa upeat ovien karmit. Ne on tarkoitus lakata harmaiksi nekin. Jossain vaiheessa, kun taas jaksaa.
Eilettäin sitten kävin extempore varaamassa ajan lävistäjälle. Pidempään oon jo uudesta lävistyksestä haaveillut, mutta nyt sitten vaan oli "sen vuoro".
Ei sattunut. Ei tuntunut oikeastaan miltään. Eikä kuulostanut niin pahalta, mitä kuvittelin. Jännitti ihan saakelisti vaan. Unohdin varmaan hengittääkin.
Sieltä sitten puutarhakaupan kautta kotiin. Pihalle ostin terassille kukkasia. Matkalla auto ilmoitti, että ajovaloissa on vikaa. BLIMBLOM se sanoi. Ja samalla sytty kojetauluun vikavalot jarruille, ABS:lle ja airbagille. Bensamittari putos pelistä ja sinnekin sytty valo. Ja vilkut herkes toimimasta. Olipa kiva ajella kotiin. Soitin huoltoon. Auto kävi siellä viimeviikon keskiviikkona laturin vaihdossa. Pidemmillä matkoilla vilkutteli laturin merkkivaloo mulle nimittäin.
Sano, että tuu käymään, mitataan jännite. Lukema kipus yli 16.
Tuomioksi tuli, että vaihdettu laturi oli viallinen. Lataa nimittäin liikaa ja sen aiheuttama virtapiikki nyt sitten poltti valot ja sytytti kaikki vikavalot.
Ilmoitin miehelle, että oli muuten eka ja vika kerta, ku mitään käytettyä, muka kunnostettua ostetaan mun autoon. Se sen laturin jotain kautta osti. Yksityiseltä. Että kiitos sulle, myyjä, jos satut lukemaan tän. Testaa paremmin laturis. HV.
Nooo... niillä euroilla tästäkin selviää. Ja jos jotain positiivistä, ni mä ostin fillarin just viime perjantaina. semmosen keposen 21 -vaihteisen vain. Ei jalkajarruja. IIKS.
Oikein kuulkaa kehuin siellä työkaverille, (kun siis meiltä sen pyörän tietty ostin) että mä rikon kumeja. Ostin samaan syssyyn vain oikeet työkalut kumien vaihtoon. Ja heti kun lähdin kaupasta ajamaan kohti kotia, ni enkö ajanu suoraan lasin siruihin.
Onneksi ei kuitenkaan puhjennut renkaat. Ei niitä kerenny huomaamaan.
Mutta miks pitää olla niin idiootti, että hajottaa lasipulloja ulos?
